Juuret ja lähihistoria kiinnostavat kovasti
- Vaikka lomailukausi on vasta käynnistynyt, meidän kävijämäärä jo ylittänyt 10 000, sanoo Matti Toivonen tyytyväisenä. Eikä lama näytä juuri muutenkaan vaivaavan Toivosen Eläinpuistoa ja Talonpojanmuseota joka viime lauantaina vietti 25-vuotisjuhliaan. - Oikea hinnoittelu korostuu näin lama-aikana. Pyrin seuraamaan hintoja tarkasti, halvemmalla hinnoittelulla saa suurempia väkimääriä liikkeelle, toteaa Matti Toivonen. Juhlapäivä valkeni helteisenä mutta se ei tahtia haitannut. Päinvastoin. Helleasuisia lapsia, nuoria, aikuisia ja seniorikansalaisia oli liikkeellä runsain määrin heti aamusta ja parkkipaikat olivat viimeistään puoleen päivään mennessä jo täynnä. Osa väestä oli ohikulkumatkalaisia ja lomanviettäjiä mutta suuri joukko sellaisia jotka tulivat onnittelemaan ja jututtamaan juhlivaa Toivosen perhettä. Tunnelma oli kotoisa ja kesäisen kiireetön. Palanpainimeksi oli Eläinpuiston pihalla tarjolla mukavaa musiikkia, täytekakkua, kahvia ja mehua. - Kun silloin 25 vuotta sitten vaimoni Tainan kanssa raivasimme tuota risukkoista tienvartta, ohikulkijat taisivat katsoa kummissaan ketä kylähulluja oikein olimme, nauraa Matti Toivonen ja jatkaa; - Kun teimme päätöksen eläinpuiston ja museon perustamisesta ajattelimme vuoden katsoa miten homma lähtee käyntiin ja lopettaa sitten jos ei onnistu. Mutta hyvinhän se onnistui, sen me kaikki tänä päivänä tiedämme. Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo on yksi Keski-Pohjanmaan merkittävimmistä ja vetovoimaisimmista matkailukohteista ja se tunnetaan laajasti ympäri Suomen. Talonpoikaiskulttuuria vaalitaan täällä suurella sydämellä. Alueella on liki viisikymmentä rakennusta ja museoesineitäkin yli kymmenentuhatta. Eri ammattien esittelyt, työnäytökset ja vuosittain vaihtuvat näyttelyt houkuttelevat tutustumaan uudelleen ja uudelleen. Vanhan maalaiskylän eläimistö esittäytyy perinteisessä ympäristössään. Eikä vain esittäydy vaan lupa on myös kosketella ja hellitellä pieniä kissan- ja koiranpentuja. Mikä jumittaakin lapsiperheet pitkäksi aikaa eläinten aitausten luo. - Alkujaan kuvittelimme että kävijämäärämme koostuisi etupäässä lapsista ja lapsiperheistä mutta tänä päivänä aikuisia on kaksi kolmasosaa ja lapsia vain yksi kolmannes. Tämä kertoo sen että tämän päivän ihmisiä kiinnostaa valtavasti lähimenneisyys ja juuret, sanoo Toivonen. Minkä todistaa oikeaksi katsomalla esimerkiksi traktorien esittelyalueelle. Niin isät kuin lapsetkin käyvät kokeilemassa jokaista ruosteista traktoria, miltä se oikein tuntuu istua. Ikuisena tavarankerääjänä Matti Toivonen haaveilee jo seuraavasta isommasta hankinnasta. - Kuuden hehdon viljankuivaaja on jo tiedossa, hinnasta neuvotellaan, hän sanoo.

Leo Lundström tuntee Suomenpystykorvat
Yli 50 vuotta Suomenpystykorvia kasvattanut kälviäläinen Leo Lundström esittelee ylpeänä uutta Rovaniemeltä ostamaansa ” vauvaa”. Jaloissa pyörivää, terhakasta ja uteliasta pikkuista karvapalloa, nappisilmäistä, pystykorvan pentua. Se on vasta parin kuukauden ikäinen eikä sillä ole vielä edes nimeä. Isäntänsä silmien palosta voi päätellä että perheeseen on tullut tärkeä uusi jäsen. - Olen nähnyt paljon koiria mutta tämä on kyllä paras. Hyvä ulkomuoto, liikkeet ja koiran koko olemus. Ja tämä on aivan samaa sukujuurta kuin minun ensimmäiset koirani, olen sen tietokoneen sukutiedoista tarkastanut. Leo Lundströmin koirainnostus juurtaa tietysti lapsuusvuosiin Sievissä. - Olin pikkupoika kun veli toi Rovaniemeltä meille koiranpennun. Oli joutunut siitä oikein maksamaan nykyrahassa 30-50 euroa. Joka oli opiskelijalle suuri raha. Ja kun oli ihmetellyt hintaa, oli omistaja sanonut, että se ei ole mikä tahansa koira vaan puhdasrotuinen ja kenraali Olli Korhosen koiranpentu. Siitä koirasta kai kaikki alkoi. Pystykorva kansalliskoiramme Suomen pystykorva on 1890-luvulla rekisteröity viralliseksi roduksi. Jonka tärkeimmät tuntomerkit ovat läpi punainen väritys, pystykorvat ja kippurahäntä. Kaikkiaan pystykorvia on maailmassa noin 15000 joista suomessa 11000 -12000. Niitä on kaikissa pohjoismaissa ja aina Uudessa Seelannissa saakka. - Pystykorvalla on aivan liian pieni populaatio. Tämän vuoksi rodun riesana ovat monet perinnölliset sairaudet kuten epilepsia, sokeritauti ja erilaiset polvivammat. Hyviä kilpailusijoituksia Leo Lundström osallistui aikoinaan aktiivisesti koiranäyttelyihin ja koetoimintaan. Palkintokaapista löytyy kaksi SM- hopeaa ja yksi kuudes sija, sekä useita piirinmestaruuksia ja koetulosten perusteella parhaalle pystykorvalle myönnettävä Suomen paras - vuosimaljapalkinto. - Lähdin kilpailemaan kun luin tuloksia ja huomasin että kyllä minullakin sellainen koira on, joka pärjää. Niin pärjäsikin. Mutta hyvä koira ei yksin riitä, aivan kuin hevostenkin kanssa, tuuria tarvitaan, niin ja pelisilmää, hän sanoo. Kilpailutoimintaan Lundström ei ole enää viime vuosina osallistunut. - Se on tosi raskasta touhua. Pisimmät kilpailut ovat kaksipäiväisiä. Kerran olin kisoissa Sodankylässä asti ja maastoarvonnassa minulle osui paikka jonne oli Sodankylästä vielä 84 kilometriä. Se oli koiralle ja isännälle melkoinen koettelemus, hän sanoo. Metsästyskoira Pystykorvaa on perinteisesti käytetty metsästyskoirana, etupäässä metsäkanalintujen metsästykseen, mutta myös hirven ja muiden pienpetojen metsästykseen. - En voisi kuvitellakaan lähteväni metsään ilman koiraa. Metsästäminen ei kylläkään ole tärkeintä vaan se luonnossa olo ja koiran kanssa liikkuminen. Haukkumalla pystykorva ilmoittaa riistan sijainnin metsästäjälle. Myös kotioloissa pystykorva on innokas haukkuja. Se puolustaa reviiriään ja isäntäväkeään innokkaasti haukkumalla ja siksi taajamissa ei oikein pystykorvia suosita. – Pystykorva on yhden isännän koira ja siksi on luonnollista että se haukkuu vierasta. Olen oppinut tunnistamaan haukkumisen tavasta liikkuuko pihalla ihminen vai vain siili, sanoo Lundström. Hirvikärpänen paras riistan rauhoittaja Pystykorva on ulkokoira ja sopeutunut kylmiin olosuhteisiin ja se tulee pian kiusaantuneeksi sisätiloissa. - Se pärjää Suomen talvessa hyvin ulkona, jos sillä on vain hyvin tehty ja eristetty koppi. Täytyy surullisena todeta että olen nähnyt liian paljon pieniä häkkejä ja kelvottomia koppeja jotka on vielä sijoitettu tuuliselle paikalle tai suoraan aurinkoon, sanoo Lundström. Hirvikärpäset kiusaavat syksyllä kaikkia metsässä liikkujia kai myös metsämiehiä? - Enpä olisi vielä 15 vuotta sitten uskonut että tänä päivänä metsässä ei kannon päässä pääse nauttimaan eräkahvista. Nyt kahvit juodaan autossa ja ovet on tiukasti lukittu. Olen sanonutkin että paras riistan rauhoittaja on hirvikärpänen, niin paljon se on metsästämistä vähentänyt. Mutta pystykorvaan eivät hirvikärpäset näytä käyvän. Siinä karvan pinnalla olen joskus kärpäsen nähnyt mutta ei iholla asti. Onko sitten väri vai haju joka ne karkottaa. Tummiin koiriin hirvikärpäset kyllä iskevät. Tätä mieltä ovat muutkin pystykorvamiehet, en vain minä. Mutta sitten riesaksi asti on noita punkkeja ja hankalia nenäpunkkeja. Ja jos riesoja luettelee niin sudet ja karhut jotka ovat lisääntyneet tappavat pystykorvia, samoin kolaroinnit autojen kanssa. - Minä olen säästynyt näiltä. Viime syksynä tosin käärme pisti koiraa, mutta sain sen pikaisesti lääkäriin ja antibiooteilla sen henki säilyi. Antoisia hetkiä, rakkaita koiria, luonnossa liikkumista ja paljon uusia ystäviä on pystykorvaharrastus antanut Leo Lundströmille. - Meillä oli viime talvena pystykorvan kasvattajien Talvipäivät Kuortaneella ja paikalla oli 350 miestä. Se jo kertoo jotakin. Niin pystykorvasta kuin sen parhaasta ystävästä, ihmisestä. (kh)

 

HALLINTOVALITUS
Valittaja : Vesa Matias Rimpeläinen, päätoimittaja, Kokkola. Osoite: Kukkonmäentie 8, 68300 Kälviä. Valitus: Kokkolan kaupunginvaltuuston 9.2.2009 tekemä päätös ilmoituslehdistä. Asia: Kälviän Seudun Sanomat-lehden jättäminen virallisten ilmoituslehtien ulkopuolelle. Vaatimus: Lehden valinta viralliseksi ilmoituslehdeksi. Perustelut: Kälviän Seudun Sanomat on ollut vuodesta 1988 lähtien Kälviän kunnan virallinen ilmoituslehti. Vuoden 2009 alusta lukien voimaan astuneen kuntaliitoksen seurauksena lehti jätettiin ilmoituslehtien ulkopuolelle. Päätös oli vastoin lakeja ja säännöksiä monessakin mielessä. Esimerkiksi Puitelain mukaan liittyvän kunnan tekemät päätökset ja sitoumukset tulee pitää voimassa vähintään kolme vuotta. Toiseksi päätös asettaa kälviäläiset eriarvoiseen asemaan kuntalaissa ja muissa säännöksissä mainituissa, tasa-arvoista kohtelua sivuavissa pykälissä. Kälviän kunnanvaltuusto valitsi KSS:n viimeksi viralliseksi ilmoituslehdeksi vuoden 2008 ensimmäisessä kokouksessaan. Sen jälkeen, puolisen vuotta myöhemmin kunta teki päätöksen, jolla se irtisanoi vuosia voimassa olleen suullisen sopimuksen paketti-ilmoittelusta. Itse valtuuston valintaa ilmoituslehdistä ei tässä päätöksessä muutettu. Tasa-arvoista kohtelua on lisäksi loukattu siten, että esimerkiksi Lohtajan oma tiedotuslehti ”Lohtajalainen” ilmestyy myös kuntaliitoksen jälkeen täsmälleen samanlaisena kuin aina ennenkin. Kokkolan kaupunginvaltuuston pöytäkirjan mukaan ”Kunta voi melko vapaasti valita yleiset ilmoituslehtensä, kunhan valittujen lehtien yhteislevikki on suhteessa kunnan asukaslukuun riittävän laaja. Valtuuston päätöksen perusteena on oltava kunnan ilmoitusten mahdollisimman tehokas tiedoksi saattaminen tiedon tarvitsijoille eli kunnan asukkaille.” Kaupunginjohtaja: ”Kaupunginhallitus päättää esittää valtuustolle, että valtuustokaudella 2009-2012 noudatetaan ilmoitusten tiedoksisaattamisessa Kokkolan kaupungissa seuraavaa menettelyä: 1 kunnalliset ilmoitukset julkaistaan julkisten kuulutusten ilmoitustaululla sekä kaupungin nettisivuilla, 2 ilmoitukset kaupunginvaltuuston kokoontumisesta julkaistaan julkisten kuulutusten ilmoitustaulun lisäksi sanomalehdissä Keskipohjanmaa, Kokkola ja Österbottens Tidning, Pohjalainen ja Uutispäivä Demari .” Kohtuuden nimissä on todettava, että esityksessä kolme ensimmäistä lehteä ovat ilmoituslehtinä aivan paikallaan. Sen sijaan on kysyttävä, mitä esityksessä tarkoitetaan kahdella seuraavalla lehdellä eli Pohjalaisella ja Uutispäivä Demarilla. Kälviällä 5. päivänä maaliskuuta 2009 Vesa Rimpeläinen

 

LUE LISÄÄ UUTISIA KÄLVIÄN SEUDUN SANOMISTA Uusi lehti ilmestyy aina torstaisin.

TÄLLÄ VIIKOLLA:
Kälviän Tarmon piano palasi Kälviälle
Lupiini ja muut karkulaiskasvit pannaan kuriin Keski-Pohjanmaalla
Meijän Käläviä juoksuttaa tapahtumasta toiseen
ym.